uhma...

Joo heti alkuun olen itse lapseni halunnut :D Mutta..huoh..En oikeesti liiku enää yhtään mihinkään en edes kauppaan. Muutun erakoksi tai muutan siperiaan lasten kans! Esikoisella niin kauhee uhma että joka ikisestä asiasta pitää tapella vaikka sitte kylässäki! Käytii kaverilla kahvilla ku aattelin et joo tyttö ihan ok tuulella nii se olis myös kylässä ok tuulella, vaan EI. Eka 5min meni hyvin leikki yksin ja sain porista...sitte alkoki se turhanpäivänen natina lahkeessa roikkuminen ja kaiken mahollisen ruuan kinuaminen... Ku komensi niin kauhia huuto siitä sitte synty ja sille ei meinanu näkyä loppua. Kun koitti aika lähtä vaatteitten pukeminen oli huutoa ja velttoutta täynnä, AH mun korvissa soi vieläki. Noh, kun ulos päästiin nii ei voitu tulla autoon ja kastetltiin tahallaan vaateet litimäräksi...Kun sanoin että kävele kotia ja hyppäsin autoon, huuettiin että ÄITTIIII KANNNAAA!!! Ja minä en siihen opeta jos ossaa ite kävellä (joillaki omat mielipiteet tästäkin)... No kun sai lapsi rakas raahattua ittesä autoon niin tuli muka "pipi" ja huuettiin kotia asti sitä pipiä. Nyt hiljaisuus lyö päässäni kun molemmat muksun unilla ja koirat rauhotumassa omalla paikalla. AAAHHHH, nyt hermo lepää (hetken) :D 

Noh pitäs koittaa ajatella positiivisesti se uhma ei ikuisuuksia kestä...(vaihtuu noin 13vee teini ikään). Its hard to be a tonttumies...